Avohakkuut lisäävät merkittävästi hiilidioksidipäästöjä verrattuna jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomuotoihin. Suurin syy on se, että paljas hakkuualue lämpenee enemmän, mikä nopeuttaa orgaanisen aineksen hajoamista.
Avohakkuussa EU-päästötavoite ylittyy jo metsässä
EU:n nykyinen tavoite vuodelle 2030 on päästä rakennusvaiheessa alle 200 kg/m2 CO2-ekvivalenttipäästöihin. Esimerkiksi 150 m2 puurakennusprojektilla päästöjen tulisi olla siis alle 30 CO2-ekvivalenttitonnia.
Tyypillinen tämän kokoinen puurakennus käyttää 100–150 m3 raakapuuta, mikä vaatii noin puolen hehtaarin metsäalan avohakkuun. Verrattuna jatkuvaan kasvatukseen tämä tarkoittaa 75–125 CO2-ekvivalenttitonnin lisäpäästöjä. Eli rakennusprojektisi päästöraja ylittyi jo ennen kuin puutavara edes saapui työmaalle.
Vaikka säädöksiiin jäisikin porsaanreikä, jossa avohakkuun päästöjä ei lasketa mukaan rakennusprojektiin, tosiasia on, että puut kaadettiin nimenomaan tiettyä rakennushanketta varten. Jos se on tapahtunut nykynormin mukaisesti avohakkuin, on se aiheuttanut ylimääräisen hiilipäästön ilmakehään.
Avohakkuu pahentaa luontokatokriisiä
Avohakkuut ja hakkuun jälkeinen plantaasityylinen yhden puulajin taimikon istutus poistavat elinympäristöjen monimuotoisuutta metsistä ja pirstovat jäljelle jäävää parempilaatuista elinympäristöä. Nämä ovat keskeiset syyt lajien jyrkkään vähenemiseen. Joitakin elinympäristöjä ei tosin voida ylläpitää kaupallisissa metsissä, mikä tarkoittaa, että osa metsistä on suojeltava tiukasti.
Tieteen mukaan riittää suojella 10 % metsistä, jos loppuosa hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmän mukaan kookkaampia säästöpuita, harvinaisempia puulajeja sekä lahopuuta kohtuudella jättäen.
