Meneekö Suomen metsillä hyvin vai huonosti? Riippuu keneltä kysyy.
Paperimiehet vastaavat, että lamasta selvittiin hyvin ja puuta on kiitos riittänyt, vaikka Venäjän tuonti loppui.
Siellä missä perspektiivi ulottuu yli seuraavien kvartaalien, ilmeet ovat huolestuneempia. Ilmastonmuutos muuttaa metsien puulajisuhteita ennakoimattomilla tavoilla. Missä kulkee kuusen eteläraja vuonna 2100? Se pitäisi tietää, jos aikoo tällä vuosikymmenellä tehdä avohakkuun tuoreelle kankaalle Etelä-Suomessa ja kuusia kalliilla istuttaa. Itse en tekisi niin; sekametsiä kasvattamalla saa edes kohtuullisen vakuutuksen ilmastonmuutoksen varalle.
Joutuuko Suomi ostamaan päästöoikeuksia?
Eniten suu sitruunalla lienevät kuitenkin Pariisin ilmastosopimuksen Suomen sitoumuksista vastaavat virkamiehet. Peltoviljely turvemailla, suo- ja kangasmetsien uudis- ja kunnostusojitukset sekä alati kasvavat avohakkuualat ovat tehneet Suomen maankäyttösektorista päästölähteen. Tämän seurauksena Suomi on jäämässä reilusti asetetusta päästövähennystavoitteestaan. Pian ainoaksi keinoksi jää ostaa päästöoikeuksia mailta, jotka ovat alittaneet omat tavoitteensa.
Ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen mukaan nykyisellä menolla Suomen päästöoikeuslasku on oleva kymmeniä miljardeja. Sellaisia summia ei yksinkertaisesti ole maassa, jonka pitäisi muutenkin seuraavina vuosina nykymenoistaan säästää melkein saman verran.
Toisaalta Suomen luistaminen päästötavoitteistaan houkuttelisi helposti muita maita samalle tielle, mikä voi asteittain vesittää koko ilmastosopimuksen. Siinä vaiheessa taidan liittyä itsekin kadulla tulevaisuutensa puolesta protestoiviin nuoriin.
“Jos vuosittain siirrettäisiin 0,3 prosenttia talousmetsistämme pysyvästi jatkuvaan kasvatukseen, se kattaisi Suomen koko nykyisen päästövajeen.”
Jatkuva kasvatus parantaa hiilitasetta ja metsäluonnon hyvinvointia
Suomen ilmastotavoitteet ratkeavat jonkun mielestä sillä, että hakkuista leikataan neljännes. Tämä pitää paikkansa vain, jos maailmasta vähenee samalla saman verran puupohjaisia tuotteita. Jos hakkuut vain siirtyvät muualle, mitään todellista päästövähennystä ei tapahdu.
On kuitenkin olemassa keino, jolla kaikkiin taigavyöhykkeen metsiin voidaan sitoa oleellisesti nykyistä enemmän hiiltä – hakkuiden juuri vähenemättä. Avohakkuukiertoon nähden jatkuva kasvatus parantaa metsän hiilitasetta sekä puustossa että maaperässä.
Jos vuosittain siirrettäisiin vaivaiset 0,3 prosenttia talousmetsämaastamme pysyvästi jatkuvaan kasvatukseen, kattaisi tämä Suomen koko nykyisen päästövajeen. Siinä sivussa voisivat paremmin myös metsäluonto ja metsästä virkistystä hakevat kansalaiset.
Suosi suomalaista – hyvitä päästöt kotimaassa
Vapaaehtoinen päästöhyvityskauppa on järjestelmä, jolla yritykset voivat kompensoida päästöjään sitomalla hiiltä jossain muualla. Jatkuva kasvatus tarjoaa oivan keinon hyvittää päästöt kotimaassa ja tehdä samalla isänmaalle kokonaisvaltaisesti hyvää. Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen kesken avohakkuukierron voi olla haastavaa: päästöhyvityskaupasta saadulla maksulla luodaan metsänomistajalle kannustuspalkkio sekä vähennetään siirtymän taloudellista riskiä.
Valtion jahkaillessa tässä olisi Suomen yrityksille niin sanottu tuhannen taalan – ja miljoonien säästettyjen hiilitonnien – paikka.
Marcus Walsh
Kirjoittaja on Innofor Finland Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Walshin tahdissa -blogissa hän tarkastelee metsiin liittyviä aiheita raikkaalla otteella.
