Suomessa on paljon erityyppisiä vesistöjä. Nimemme Suo-Mi jo kertoo yhteydestä veden muuttamaan ympäristöön. Metsät ja vedet ovat vahvasti kytkeytyneet koko pinta-alamme mitalta: pitkään ei tarvitse Suomessa kulkea törmätäkseen metsiin, soihin ja vesiin.
Vesien kulku vaikuttaa metsien kasvuun ja metsän käsittely vaikuttaa vesien tilaan. Runsaat 1,5 miljoonaa ojakilometriä kattaa yli 53 % soistamme (Korhonen ym. 2021). Ojitukset ovat saaneet aikaan suurimman osan sotien jälkeisestä metsän kasvun lisääntymisestä, mutta samalla ojituksella on ollut merkittävää vaikutusta vesistöihimme.
Maanmuokkaus lisää ravinteita
Ojien kaivamisen ja maanmuokkauksen vaikutus ravinteiden kuten fosforin, typen tai orgaanisen hiilen lisääntymiseen on merkittävä: vaikutus on varovaisten arvioiden mukaan selvästi yli 10 % näiden jokaisen osalta kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta (mm. Finer 2020, Nieminen 2020a).
Tietoja vesistökuormituksesta saadaan uusien tutkimusaineistojen myötä koko ajan lisää ja viimeaikaiset arviot (Nieminen 2020a, Aaltonen 2021) antavat suuntaa kasvavista päästöistä vesistöihin monilla mittareilla muun muassa ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen osalta.
Vaikutusarvion tekemistä vaikeuttaa se, että luonnontilaisten alueiden kuormitustasoista on vähemmän tietoa. Tämä voi vääristää kokonaisvaikutuksen arviointia.
Miksi vesiensuojelutoimia pitää huomioida nyt?
Muuttuvan ilmastomme myötä sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tämä tarkoittaa sadannan lisääntymistä. Syys- tai talviaikaan sattuvat sateet nostavat vettä alavilla alueilla ja ojissa. Sateet ja lämpimät talvet vaikeuttavat korjuutoimintaa ja huuhtovat ravinne- ja kiintoaineita vesistöihin. Kesäkuivat taas laskevat vedenpintaa, mikä voi vaikuttaa puiden elinvoimaisuuteen.
Suometsät ovat isossa kuvassa tulossa päätehakkuuikään. Ei ole yhdentekevää, miten näitä metsiä käsitellään. Tietoisuus metaani- ja hiilidioksidipäästöistä on kasvanut ja haitallista vedenpinnan tason vaihtelua on vältettävä viimeiseen asti.
Jatkuva kasvatus tarjoaa merkittävän työkalun ylläpitää metsien sopivia vesitasoja. Erityisesti turvemailla puusto vähentää tarvetta kunnostusojitukselle, mikä säästää myös rahaa.
Uusi Metka–tukijärjestelmä vaatii vesiensuojelun suunnittelua kunnostushankkeissa. Tarvetta arvioidaan ojakohtaisesti ja koko valuma-alueen tilanne huomioiden. Ammattilaisen kanssa saadaan hankkeille sekä toimenpiteille soveltuvin ja taloudellisin taso. Metka antaa tukea myös valuma-aluetason suunnitteluun.
