Tarjottu kohde on ”aidosti lisäinen”
Päästöhyvityksen edellytyksenä on, että hiilensidontaa ei tapahtuisi ilman kyseistä hanketta. Tätä kutsutaan lisäisyydeksi. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan, peltojen metsityksiin tai metsän lannoitukseen perustuvista hankkeista voi olla vaikeaa arvioida, olisivatko ne toteutuneet joka tapauksessa.
Investoinnit uusiutuvan energian tuotantoon syntyvät pääosin markkinaehtoisesti ja energian kysynnän ohjaamana. Samoin Suomessa metsää lannoitetaan ja puita istutetaan joutomaille muutenkin, koska metsä kasvaa hyvin ja puulle on monipuoliset markkinat. Jos metsä joka tapauksessa myöhemmin avohakataan, menetetään sidottu lisähiili.
Hyvä merkki lisäisyydestä on, jos päästöhyvityksen tiimoilta tehdään jotain selvästi eri tavoin kuin mitä aiemmin on ollut tapana. Esimerkkejä tästä voivat olla metsänhoitotapojen tai puun käyttötapojen pysyvä muuttaminen ilman, että muutosta tuettaisiin muilla hankerahoituksilla tai julkisilla tuilla.
Hanke ei ”vuoda” päästöjä muualle
”Vuoto” tarkoittaa, että hiilensidonta aiheuttaa vastaavan määrän päästöjä jossain muualla. ”Vuotava” päästöhyvityshanke on hylättävä, sillä sen hyöty on vähäinen tai jopa negatiivinen. Metsiin liittyvissä päästöhyvityshankkeissa vuotoepäilyjä aiheuttavat eniten metsien suojeluhankkeet. Suojelu tuottaa hyötyjä vain, jos hakkuut aidosti vähenevät.
Jos puun ostaja hankkii toisaalla saman määrän puuta, hanke ”vuotaa” eikä siitä ole päästöjen hyvityksessä hyötyä. Erityisesti kehitysmaissa suurten pinta-alojen suojeluun perustuvien hankkeiden hyödyt ovat kyseenalaisia: tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät hakkuiden kokonaismäärät ole alentuneet. Myös Suomessa suojelun hyödyt voidaan kyseenalaistaa: hakkuut ovat lisääntyneet jo 30 vuotta.
Metsän pysyvä suojelu on kuitenkin selvästi paras tapa lisätä metsän hiilen määrää, sillä Suomen oloissa metsä jatkaa hiilensidontaa yli 300 vuotta.
Kiinnostuitko päästöhyvityksestä? Varataan aika, niin kerromme lisää: toimisto@innofor.fi
