Kuinka monta sellaista ammattialaa tunnet, jossa asiakkaat menettävät rahaa näistä syistä: uutta tietoa ei sovelleta, asiakkaan tulevaisuus vaarannetaan jättämällä tietoisesti kertomatta tiedossa olevista uhista sekä kaiken kukkuraksi ryöstetään uudet innovaatiot, joilla asiakas voisi saada merkittäviä lisätienestejä. Ja nämä kaikki siis yhtä aikaa. Tervetuloa metsänhoitoalalle.
Ei ole tiedossa, kuka ensimmäisenä osoitti tutkimuksin alaharvennusten eli pienimpien puiden poistamisen kannattavan heikommin kuin yläharvennusten, jossa metsästä poistetaan suurimpia valtapuita.
Tutkimuksittakin sen tiesivät kokeneet talonpojat jo 1940-luvulla, kun Suomeen juurrutettiin pakolla alaharvennuksia ja avohakkuita. Vastustus oli kiivasta ja oikeutettua: tyypilliseen kangasmetsään syntyy luontaisesti alikasvosta, joka ponkaisee hyvään kasvuun yläharvennusten jälkeen. Näin tukkisatoja saadaan monta kierrosta jopa usean vuosisadan päähän.
Alaharvennus on siis taloudellisesti tyhmintä, mitä metsänomistaja voi tehdä. Miksi metsäneuvojat sitä siis edelleen teettävät, vaikka heikko kannattavuus on ollut tiedossa jo vuosia? Miksi metsänomistajien edusjärjestöt katsovat vierestä, kun heidän jäseniltään viedään rahaa?
Eroon plantaasiajattelusta
Jos alaharvennus on ryöstö, sitäkin onnettomampaa on metsäammattilaisten kykenemättömyys luopua plantaasimentaliteetista, toisin sanoen yksilajisten metsien istuttamisesta. Ravinteikkailla mailla suositaan erityisesti kuusentaimia, koska hirvieläimet eivät mielellään syö niitä. Hirvieläinkannat lisääntyvät samassa tahdissa avohakkuiden kanssa, joten sopivat elinympäristöt eivät niiltä lopu.
Ongelma on vain siinä, että ilmastokriisi muuttaa metsien puulajisuhteita ennakoimattomilla tavoilla. Suomen ensimmäinen metsien ilmastonmuutoksen professori Eero Nikinmaa kehotti jo 2000-luvun alussa metsänomistajia siirtymään eri-ikäisten sekametsien kasvattajiksi. Nikinmaa piti sitä ainoana vakuutuksena tulevia elinympäristömuutoksia vastaan, sillä muutoksia ei pystytä yksityiskohtaisesti ennakoimaan.
Nopeimmin muutokset iskevät juuri kuusiin; niitä runtelevat kuivat kesät sekä nopeasti lisääntyvät taudit ja tuholaiset, joita valmiiksi rasittuneet puut torjuvat heikosti. Kun istuttaa 2020-luvulla kuusipellon ja hoitaa sitä 30 vuotta kalliisti, jää huonoimmassa tapauksessa korjattavaksi vain sarja pystyyn kuivuneita rankoja. Miksi siis omistajille tyrkytetään edelleen yksilajisia kuusiplantaaseja, vaikka niiden riskit ovat olleet selvillä jo 20 vuoden ajan?
Metsät ilmastokriisin ratkaisijana
Ilmastokriisi haastaa metsänomistajien talouden, mutta metsät ovat myös mitä suurimmassa määrin kriisin ratkaisukeskiössä.
Talousmetsiin voi sitoa merkittävästi enemmän hiiltä, erityisesti siirtymällä pysyvästi pois avohakkuista. Päästöjään kompensoivat yritykset taasen ovat valmiita ostamaan pysyvästi sidotun hiilen hyvään hintaan – tai olisivat valmiit, jos Suomen valtio ei laskisi omaan hiilitaseeseensa kaikkien yksityismetsänomistajien saavutuksia hiilensidonnassa.
Tämä haittaa päästöhyvitysmarkkinoiden kehitystä ja sananmukaisesti ryöstää metsänomistajilta useita tuhansia euroja hehtaaria kohti. Se on myös lyhytnäköistä: päästöhyvitysmarkkinoiden vapauttaminen moninkertaistaisi metsien hiilensidonnan nopeasti, sillä markkinakysyntä kasvaa ripeästi. Ahneudessaan valtio siis ehkäisee juuri sitä, mitä se eniten tarvitsisi – lisää hiilensidontaa.
Peltoviljely turvemailla, suo- ja kangasmetsien uudis- ja kunnostusojitukset sekä alati kasvavat avohakkuualat ovat tehneet Suomen maankäyttösektorista päästölähteen. Tämän seurauksena Suomi on jäämässä reilusti asetetusta päästövähennystavoitteestaan. Pian ainoaksi keinoksi jää ostaa päästöoikeuksia mailta, jotka ovat alittaneet omat tavoitteensa – mikä maksaa miljardeja.
Siispä, ilmastopolitiikan kiristämisen sijaan, valtio on ahneuksissaan päätynyt laskemaan omaan taseeseensa kaikkien yksityistenkin metsänomistajien hiilensidontasaavutukset. Taisi olla W.C. Fields, joka heitti, että ”It’s morally wrong to allow suckers to keep their money” Saapa nähdä, kuinka pitkään metsänomistajat reppanan osaan kuitenkaan tyytyvät.
Marcus Walsh
Kirjoittaja on Innofor Finland Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Walshin tahdissa -blogissa hän tarkastelee metsiin liittyviä aiheita raikkaalla otteella.
