Innofor EU-paneelissa: “Avohakkuun suosimiselle ei ole perusteita”
Tieteiden talolla Helsingissä käytiin 27.–28.1.2025 EU:n johdolla keskusteluja Unionin biodiversiteettistrategian metsätavoitteiden saavuttamisesta pohjoisissa jäsenmaissa vuoteen 2030 mennessä. Helsingin keskusteluissa polttopisteessä olivat Pohjoismaat sekä Baltian maat. Aiheen asiantuntijana Innofor sai kunnian edustaa Suomea keskusteluissa – ja vieläpä aloittaa paneelikeskustelu hallituksen puheenjohtajan vastauksilla EU:n kysymyksiin.
Innofor näkee luonnonläheisemmän metsänhoitokäytännön eli jatkuvan kasvatuksen roolin metsäteollisuudessa mahdollisesti täysin ratkaisevana. EU:n tavoittelema 10 % metsiensuojelutavoite on kunnianhimoinen. Se ei ole silti läheskään riittävä, jos suojelualueita ympäröiviä kaupallisia metsäalueita hoidetaan avohakkuiden avulla, vaikka käytettävät puulajit olisivatkin alueelle alkuperäisiä.
Avohakkuut vievät erityislajiston sukupuuttoon
Avohakkuut eli kiertometsätalouden uudistamisvaiheet ovat käyttökelvottomia suojavyöhykkeinä, sillä ne pirstoavat metsät ja eristävät niiden suojelualueet toisistaan. Se johtaa erityislajiston sukupuuttoon. Ekologiassa ei ole oleellista, mitä tapahtuu yksilöille, vaan mitä tapahtuu populaatioille. Jos populaatiot eristäytyvät toisistaan, lajit tuhoutuvat vähitellen, vaikka ihmiset eivät enää olisi suoraan vastuussa yksilöiden tappamisesta.
Jos suojelualueiden väliin ei saada jatkuvaa kasvatusta, tiukasti suojellun metsän tarve nousee jo 30 prosenttiin, johon tuskin voidaan päästä. Jatkuvan kasvatuksen metsänhoidon tutkimuksessa ja käytännön soveltamisessa on onneksi otettu merkittäviä edistysaskelia. Järjestelmä on mahdollinen ja toimii, jos tietää mitä tekee ja on tarpeeksi joustava maaperätyypin ja metsän lähtökohdan suhteen.
"Metsäkoneenkuljettajalle maksetaan kuutiometriltä, ei tunnilta."
Jatkuvassa kasvatuksessa on teollisuudelle suuria mahdollisuuksia sekä biodiversiteetin että hiilidioksidin paremman sitoutumisen näkökulmasta. Olisi tärkeää päästä yli vallitsevasta jatkuvan kasvatuksen käyttöönoton vastustamisesta, jota erityisesti paperi- ja selluteollisuudessa on vielä aika paljon. Jatkuva kasvatus ei yksin riitä biodiversiteetin suojelemiseksi, mutta se on tärkeä osa EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamiselle.
Avohakkuun paremmille hinnoille ei kustannusperusteita
Tutkimusten mukaan noin 25 % suomalaisista metsänomistajista on erittäin kiinnostunut jatkuvasta kasvatuksesta ja menetelmän kokeilusta kiinnostuneita vielä reilusti enemmän. Esteenä on metsätulojen laskusta johtuva huoli, jonka tärkein syy on, että suurin osa metsänostajista eli paperi- ja selluteollisuus sekä omistamansa sahat maksavat omistajalle kuutiometriltä enemmän avohakkuusta kuin jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksesta.
– Tämä on epäoikeudenmukaista, sillä metsäkoneenkuljettajalle maksetaan kuutiometriltä, ei tunnilta. Molemmat hakkuumenetelmät tuottavat siis puuta suunnilleen samaa tahtia. Ei ole kustannuksiin liittyvää syytä maksaa enemmän avohakkuusta, Innoforin hallituksen puheenjohtaja Marcus Walsh muistutti paneelikeskusteluun osallistuneille.
Toinen syy on se, että tasaikäisen ja pitkään alaharvennetun metsän siirtymävaihe jatkuvaan kasvatukseen voi tuottaa aluksi metsänomistajalle taloudellisia tappioita. Esimerkiksi tuulenkaatoja voi syntyä, kun taloudellisesti kypsää tasaikäistä metsää harvennetaan. Tästä voi päätellä, että yksi tapa kannustaa jatkuvaan kasvatukseen on tarjota siirtymävaiheen tukea.
Kolmas syy on tiedon puute tai väärä tieto. Useimmiten metsäneuvonnassa eli omistajan ja metsänhoitajan tai ostajan tapaamisessa jatkuvaa kasvatusta ei mainita lainkaan. Jos mainitaan, se on lähes aina metsänomistajan aloitteesta. Yleisin vastaus on, että jatkuva kasvatus on vaihtoehto, mutta käyttökelpoinen vain erityistapauksissa.
– Kun sitten käydään läpi metsänomistajan kaikki metsät, ei löydykään yhtään erityistapausta. Usein tilanne johtuu metsäneuvojan koulutuksen ja kokemuksen puutteesta. On silti tärkeää muistaa, että neuvoja saa tuloja usein sen mukaan, kuinka monta kuutiota hän toimittaa sahoille ja sellutehtaille. Hän saattaa myös myydä taimikonistutuspalvelujaan avohakkuun jälkeen, joten puolueettomuus voi olla suhteellista.
Kolme pointtia ovat avain onneen
Luonnonläheisemmän metsänhoidon edistämiseksi on kolme polkua: avohakkuun suosimisen estäminen hakkuutaksoissa, erityistapauksissa tukien maksaminen metsänomistajille siirtymävaiheessa jatkuvaan kasvatukseen sekä tasapuolisen metsäneuvonnan varmistaminen. Jälkimmäinen vaatii panostamista metsäneuvojien jatkuvan kasvatuksen koulutukseen sekä vaateeseen pitää molempia menetelmiä tasapuolisesti esillä.
– Suomessa metsät ovat keskeinen osa julkista maankäyttöpolitiikkaa ja valtion tukemien hankkeiden ja aloitteiden kohteena. Siksi on vaikea muuttaa asioita, jos metsänkäytön muuttaminen jätetään yksityisen sektorin ja vapaaehtoisten voimien vastuulle. Metsänhoidon muutoksen pitäisi alkaa poliittisista päätöksistä, Walsh linjasi paneelille.
"Metsänhoidon muutoksen pitäisi alkaa poliittisista päätöksistä."
Jatkuvaan kasvatukseen siirtymisessä on toki muitakin kannusteita metsänomistajille. Se tarjoaa mahdollisuudet metsän huomattavasti monipuolisempaan käyttöön ja vapaaehtoiseen päästökauppamarkkinaan liittymiseen. Jatkuva kasvatus nimittäin parantaa metsän hiilensidontaa verrattuna kiertometsätalouteen.
Parempi hinta metsää suojelevasta hoidosta
Yhä useammat varakkaat henkilöt ja yritykset ovat kiinnostuneita hankkimaan metsää suojelua varten. Heidän motiivinsa voivat vaihdella biodiversiteetin kompensointialoitteista hiilidioksidin sitomistarpeisiin, mutta tärkeintä on, että metsä ostetaan tai vuokrataan pitkäaikaista suojelua varten.
– Yksityinen sektori voisi ajaa asioita eteenpäin myös metsänomistajien verkostoitumisessa vapaaehtoiseen päästöhyvitysmarkkinaan. Jatkuva kasvatus parantaa hiilidioksidin sitoutumista erityisesti maaperään, joten siirtymällä pysyvästi jatkuvaan kasvatukseen omistaja voi tehdä sopimuksen markkinaan.
Kolmas yksityisen sektorin kannuste jatkuvan kasvatuksen edistämiseksi pätee kaikkiin omistajiin, mukaan lukien valtiot: aletaan maksaa parempaa hintaa metsänhoidosta, joka suojelee metsiä paremmin eikä toteuta avohakkuuta. Nykyiset metsäsertifiointijärjestelmät ovat valovuosia jäljessä ekologisesti, sosiaalisesti ja ilmastollisesti vakavasti otettavasta metsänhoidosta, mutta muutos on jo matkalla.
– Täysin uudenlainen sertifiointijärjestelmä mahdollistaa aidosti kestävän puun saatavuuden jo ensi syksystä alkaen. Monet meistä toivovat, että tämä alkaisi vaikuttaa koko puusektoriin, tekemällä puun käytöstä ekologisempaa ja sosiaalisesti kestävämpää, Walsh raottaa verhoa tulevaisuuden edessä.
Kiinnostuitko metsien hiilensidonnasta? Jätä yhteystietosi, niin olemme sinuun yhteydessä.
Lataa ostajan opas
Innofor Oy on julkaissut Ostajan oppaan laadukkaan metsäisen päästöhyvityshankkeen kriteereistä. Opas on ilmaiseksi ladattavissa.